Time between the Dog and Wolf...Blue moment...Dusk...Dawn.... The time of the day
when the shadows and colours disappear, when the stories become real and fairytales
become true. If you are really quiet, you can hear the whispers in the branches, the
forest speaking to you.

We are stories. If stories are not forwarded from one generation to the other, our
future has no continuity. “The universe, somebody said, and I know now it is true,
is made of stories, not particles; they are the wave functions of our existence. If they
constitute the event horizon of our particular black hole they are also our only means
of escape.” (Imaginings of Sand, Andre Brink, 1996)

Where the Forest Whispers tells the stories of the forgotten and empty houses and
villages in North Karelia in Finland. Through these photographs, I give the stories a
new life.

The countryside is deserting, people move into big cities and towns. For a long time,
this has been the direction of migration. I grew up on the countryside, in a little
village in North Karelia called Puso, right on the bottom of Koli, in a former village
school. I have witnessed my neighbours dying or moving to the towns, seen houses
being left to rotten as the youth grow up and move to the city. Places I grew up with
do not exist anymore, the forest has taken over and only few people remember the
stories. And soon also those few will be gone.

Where the Forest Whispers is a community art project, where the storyteller is
in a equally important position to me. All stories are equally interesting, were
they historical facts, legends or old believes. After hearing the story, I make my
interpretation of it and create the image.

To add one more layer to the work, folk music artists Erika Hammarberg, Pauliina
Syrjälä and Sanna Kurki-Suonio create songs of the images. It is an another
interpretation of the told story, one which is reaching to a new audience. The songs
combined with the images become a meditative installation which takes the viewer
somewhere deep in their memories.

This work is about the dialog. I need the storytellers for the material to create images,
the musicians needs my images to create the songs, and we all, including you, need
the stories to be able to have a future.

”Maailmankaikkeus, joku on sanonut ja tiedän nyt sen pitävän paikkansa, on tehty
tarinoista, —ei hiukkasista—; ne ovat meidän olemassaolomme aaltofunktioita. Jos
ne ovat meidän oman mustan aukkomme tapahtumahorisontti, niin ne ovat myös
meidän ainoa pakokeinomme.” (Brink, Hiekkalinna, 1996)

Hiljaa, Karjala kuiskaa
Aika koiran ja suden välissä...sininen hetki...iltahämärä...aamurusko...tiedäthän sen
hetken kun varjot ja värit katoavat, tarinat alkavat elää, ja saduista tulee totta.
Jos olet oikein hiljaa ja kuuntelet, metsä kuiskii sinulle.

Valokuvataiteilija Annuska Dal Maso on kerännyt tammikuusta 2009
saakka tarinoita Pohjois-Karjalan seuduilta, paikoista ja ihmisistä. Taloista joita ei
enää ole, legendoista joiden todenperäisyyttä ei oikein kukaan tiedä, elämästä näissä
metsissä, tarinoita jotka ovat katoamassa metsien huminaan.
Dal Maso työskentelee dialogisesti, hän haluaa projektin olevan
vuorovaikutuksellinen työnsä, kohteensa ja itsensä välillä.
Annuska kerää tarinoita, tutut ja tuntemattomat ihmiset kertovat omansa,
vastavuoroisesti Dal Maso kuuntelee ja pyrkii sitten omalla tavallaan tulkitsemaa ja
kertomaan näitä muistoja eteenpäin, valokuvan muodossa.
Kuullut tarinat mielessään taiteilija on palannut kerrotuille paikoille, vaikka suurin
osa niistä on nykyään metsittyneitä peltoja, autioituneita taloja tai yksinkertaisesti ei
mitään mistä voisi päätellä tapahtuman sijoittuneen sinne.
Paluu paikkaan, muistot ja tarinat mielessä saavat aikaan reaktioita, tunteita ja
mielikuvia. Ne synnyttävät tulkintoja jotka Annuska Dal Maso tallentaa kuviinsa.
Valokuvat kertovat omaa vanhaa tarinaa uusin sanoin.
Samalla ne ovat sukupolvien välistä dialogia ja muistojen heijastuksia: Annuskan
tulkintoja edellisten sukupolvien tarinoista kiinnitettynä paikkaan ennen ja nyt.

Ihminen rakentuu tarinoista. Jollei tarinoita siirretä edelliseltä sukupolvelta
seuraavalle, ei tulevaisuudella ole jatkuvuutta. Pohjois-Karjalan tarinat ovat vaarassa
hautautua metsiin, kertojat ovat iäkkäitä ihmisiä ja muistoja on harva tallentanut.
Tarinankerrontamatkalle ovat myös lähteneet mukaan muusikot Sanna Kurki-Suonio,
Erika Hammarberg ja Pauliina Syrjälä. Laulun trumpetin ja kanteleen avulla he
tulkitsevat kuvia ja tarinoita äänimaailmoiksi.
Tämän teoksen kautta Dal Maso ja muusikoiden työryhmä on koittanut löytää eri
tapoja kertoa tarinoita eteenpäin.

Projektia ovat tukeneet Pohjois-Karjalan taidetoimikunta ja Kontiolahden kunta

Loading more stuff…

Hmm…it looks like things are taking a while to load. Try again?

Loading videos…